Blogin viimeisiä tekstejä: Eino Leino

a) Eino Leinon käsitys pahuudesta on se miten kukaan ihminen ei yksinään ole paha, pahuus ei ole ihminen "vaan toinen on heikompi toista" : ihmiset ovat jokainen aivan omanlaisiansa ja joukossa on aina vahvempia yksilöitä ja heikompia, tasavertaisuuden puute aiheuttaa pahuutta. Jokaisella ihmisellä on hyvä sydän, mutta pahuus voi olla vahvempi voima ihmisen antaessa sen olla. Meissä jokaisessa on jotain hyvää, kaikista katkerinkin ja loukatuin, elämän kaltoin kohtelema ihminen omistaa hyvän sydämen; se miten tämä päättää elämänsä mukauttaa on ihmisen oma valinta.
  Hyvyys voittaa aina pahuuden, mutta käykö näin esim. pahoinpitelytilanteessa, missä aineita käyttävä narkkari huumehöyryissään pahoinpitelee naisen alikulkutunnelissa ja varastaa tämän laukun toivoen siellä olevan lisää rahaa aineiden hankkimiseeen. Tässä tilanteessa paha voittaa ja nainen joutuu kärsimään narkkarin oman edun tavoittelun takia.  Kuitenkin kyseessä on myös narkkarin elämä; hän on vanha sotaveteraani, joka pysyy järjissään vain huumeiden avulla ja tämän vuoksi on turruttanut mielensä niiden armoille. Se mitä hän tekee naiselle on väärin, mutta onko narkkarin sydän täysin paha, kun hän koittaa pysyä järjissään, vaikkakin tavoittelee omaa etuaan. Ihmisen mieli on niin moninainen, että on hankala pitää sitä selvästi pahana tai hyvänä. Tässä tapauksessa teko oli väärä, mutta veteraani on palvellut maataan saaden siitä traumoja, jotka eivät häviä tämän mielestä vaan vääristyvät yhä uudestaan joka puolelle minne hän menee. Tähänkin tilanteeseen sopii se miten ihminen ei ole itsestää paha " vaan toinen on heikompi toista" ja tässä tilanteessa veteraanin mieli on heikompi kuin hänen halunsa toimia oikein.

b) Kun puhutaan ihmisen pahuudesta tarkoitetaan sitä heikkoutta mikä on olemassa ihmisessä. Pahuus on hyvin laaja käsite, joka saa vallan ihmisen luonnon ollessa heikko. Jokaisella meistä on paheemme, joista pystyy päästä eroon tahdonvoiman avulla, jokainen ihminen kuitenkin joka tekee pahaa on tietoinen omasta teostaan ja pystyy valitsemaan. Pahuus on moraalinen käsite, jolla tarkoitetaan sitä mitä ihminen mieltää vääräksi. Pahan vastakohta ihmisessä on hyvä.
  Ihminen pystyy paineen alla tai oman "hulluutensa" vallassa antamaan väärän todistuksen lähimmäisestään tai tuottamaan käsittämätöntä tuskaa toiselle ihmiselle. Narsistinen ihminen ei edes ymmärrä omaa tekoaan vaan vaatii itsensä ihailua ja kykenee häikäilemättömään muiden ihmisten hyväksikäyttöön.
  Voiko toinen ihminen olla läpikotaisin paha? Ei voi sillä ihmisessä asuu sekä hyvyys että pahuus ja näin ollen ihmisen sydän ei voi olla kokonaan musta. Onko pahaan kykenevä ihminen moraaliton ja luonnoton. Koska pahuus kuuluu ihmisluontoon asia ei ole näin, koska kaikki mitä ihminen tekee on luonnollista, mutta pahat teot eivät ole moraalisesti oikein ja näin ollen pahaan kykenevä ihminen on moraaliton eli jollain tapaa häiriytynyt. Kenellä sitten on oikeutta arvostella ihmistä moraalittomakasi tai pahaksi? Käsitteet ovat hyvin vahvoja ja yhteiskunta on ottanut normiensa mukana oikeuden käsitellä tällaisia ihmisiä ja rankaista heitä.
  Ihmisen pahuudella tarkoitetaan pahoja tekoja tämän luontaista ja samalla luonnotonta kokonaisuutta vastaan: Pahuus on heikkoutta omaa luonnettaan kohtaan ja näin ollen ihminen on heikko jos antaa sisällään asuvalle pahuudelle kodin.
c) Eläin toimii vaistojensa varassa ja tämän tiedollinen ulottuvuus on täysin erilainen kuin ihmisen. Eläin ei katso tekojaan oikeiksi tai vääriksi joten eläin ei ole luonnostaan paha. Eläin ei pysty kontrolloimaan itseään vaan on opppinut elämään omien vaistojensa turvin.


Eläimet voivat olla hyvinkin raakoja ja julmia, mutta tässä suhteessa ne eroavat ihmisistä oman elämänsä kautta. Niiden maailma on täysin erilainen kuin ihmisten ja ne saalistavat, syövät tappamaansa ruokaa, koska näin on tarkoitus.
  Eläin ei voi olla paha, koska eläimillä ei ole moraalia tai ei ainakaan kovin korkealentoista ihmisten näkökulmasta. Tapettuaan toisen eläimen leijona ei mieti tekojensa seurausta tai sitä miten se vaikuttaa tähän itseensä. Leijona ajattelee sen olevan saalis ja syö sen.
  Eläimet ja ihmiset eroavat toisistaan kaikin tavoin joten ei voida puhua pahuudesta eläimiin liityen. Näiden teot ovat ainoastaan niiden luonnonmukaisia eivät pahoja.