Herramoraali arvottaa teot asteikolla hyvä/huono ja on aivan oma järjestelmänsä (vrt. orjamoraali). Herramoraalillekin on tarvetta, sillä yhteiskunnassa on tärkeää tietää mikä on oikeín ja väärin, siihen perustuvat normit ja muut säädökset. Jollekkin toiselle kuitenkin se mikä on oikein ei välttämättä olke sitä, tai päinvastoin; riippuen yksilöstä.
Herramoraali rakentaa hyvät ja pahat asiat aivan omaa järjestykseensä, mutta ei ole pahaa vaikkakin mustavalkoista. Kuka on määrittämään mikä on pahaa? Onko pahaa lapsen hylkääminen jos ei tiedetä lähtökohtia? Miksi yhteiskunta niin kovin helposti tuomitsee teot vääriksi ja pahoiksi. Elämä ei itsessään ole niin mustavalkoista.
Hyvää herramoraalia on sellainen missä on asiat jaettu kyllä hyviin ja pahóihin, tuomittaviin, mutta mikä ei ole niin mustavalkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti