Blogin viimeisiä tekstejä: Eino Leino

a) Eino Leinon käsitys pahuudesta on se miten kukaan ihminen ei yksinään ole paha, pahuus ei ole ihminen "vaan toinen on heikompi toista" : ihmiset ovat jokainen aivan omanlaisiansa ja joukossa on aina vahvempia yksilöitä ja heikompia, tasavertaisuuden puute aiheuttaa pahuutta. Jokaisella ihmisellä on hyvä sydän, mutta pahuus voi olla vahvempi voima ihmisen antaessa sen olla. Meissä jokaisessa on jotain hyvää, kaikista katkerinkin ja loukatuin, elämän kaltoin kohtelema ihminen omistaa hyvän sydämen; se miten tämä päättää elämänsä mukauttaa on ihmisen oma valinta.
  Hyvyys voittaa aina pahuuden, mutta käykö näin esim. pahoinpitelytilanteessa, missä aineita käyttävä narkkari huumehöyryissään pahoinpitelee naisen alikulkutunnelissa ja varastaa tämän laukun toivoen siellä olevan lisää rahaa aineiden hankkimiseeen. Tässä tilanteessa paha voittaa ja nainen joutuu kärsimään narkkarin oman edun tavoittelun takia.  Kuitenkin kyseessä on myös narkkarin elämä; hän on vanha sotaveteraani, joka pysyy järjissään vain huumeiden avulla ja tämän vuoksi on turruttanut mielensä niiden armoille. Se mitä hän tekee naiselle on väärin, mutta onko narkkarin sydän täysin paha, kun hän koittaa pysyä järjissään, vaikkakin tavoittelee omaa etuaan. Ihmisen mieli on niin moninainen, että on hankala pitää sitä selvästi pahana tai hyvänä. Tässä tapauksessa teko oli väärä, mutta veteraani on palvellut maataan saaden siitä traumoja, jotka eivät häviä tämän mielestä vaan vääristyvät yhä uudestaan joka puolelle minne hän menee. Tähänkin tilanteeseen sopii se miten ihminen ei ole itsestää paha " vaan toinen on heikompi toista" ja tässä tilanteessa veteraanin mieli on heikompi kuin hänen halunsa toimia oikein.

b) Kun puhutaan ihmisen pahuudesta tarkoitetaan sitä heikkoutta mikä on olemassa ihmisessä. Pahuus on hyvin laaja käsite, joka saa vallan ihmisen luonnon ollessa heikko. Jokaisella meistä on paheemme, joista pystyy päästä eroon tahdonvoiman avulla, jokainen ihminen kuitenkin joka tekee pahaa on tietoinen omasta teostaan ja pystyy valitsemaan. Pahuus on moraalinen käsite, jolla tarkoitetaan sitä mitä ihminen mieltää vääräksi. Pahan vastakohta ihmisessä on hyvä.
  Ihminen pystyy paineen alla tai oman "hulluutensa" vallassa antamaan väärän todistuksen lähimmäisestään tai tuottamaan käsittämätöntä tuskaa toiselle ihmiselle. Narsistinen ihminen ei edes ymmärrä omaa tekoaan vaan vaatii itsensä ihailua ja kykenee häikäilemättömään muiden ihmisten hyväksikäyttöön.
  Voiko toinen ihminen olla läpikotaisin paha? Ei voi sillä ihmisessä asuu sekä hyvyys että pahuus ja näin ollen ihmisen sydän ei voi olla kokonaan musta. Onko pahaan kykenevä ihminen moraaliton ja luonnoton. Koska pahuus kuuluu ihmisluontoon asia ei ole näin, koska kaikki mitä ihminen tekee on luonnollista, mutta pahat teot eivät ole moraalisesti oikein ja näin ollen pahaan kykenevä ihminen on moraaliton eli jollain tapaa häiriytynyt. Kenellä sitten on oikeutta arvostella ihmistä moraalittomakasi tai pahaksi? Käsitteet ovat hyvin vahvoja ja yhteiskunta on ottanut normiensa mukana oikeuden käsitellä tällaisia ihmisiä ja rankaista heitä.
  Ihmisen pahuudella tarkoitetaan pahoja tekoja tämän luontaista ja samalla luonnotonta kokonaisuutta vastaan: Pahuus on heikkoutta omaa luonnettaan kohtaan ja näin ollen ihminen on heikko jos antaa sisällään asuvalle pahuudelle kodin.
c) Eläin toimii vaistojensa varassa ja tämän tiedollinen ulottuvuus on täysin erilainen kuin ihmisen. Eläin ei katso tekojaan oikeiksi tai vääriksi joten eläin ei ole luonnostaan paha. Eläin ei pysty kontrolloimaan itseään vaan on opppinut elämään omien vaistojensa turvin.


Eläimet voivat olla hyvinkin raakoja ja julmia, mutta tässä suhteessa ne eroavat ihmisistä oman elämänsä kautta. Niiden maailma on täysin erilainen kuin ihmisten ja ne saalistavat, syövät tappamaansa ruokaa, koska näin on tarkoitus.
  Eläin ei voi olla paha, koska eläimillä ei ole moraalia tai ei ainakaan kovin korkealentoista ihmisten näkökulmasta. Tapettuaan toisen eläimen leijona ei mieti tekojensa seurausta tai sitä miten se vaikuttaa tähän itseensä. Leijona ajattelee sen olevan saalis ja syö sen.
  Eläimet ja ihmiset eroavat toisistaan kaikin tavoin joten ei voida puhua pahuudesta eläimiin liityen. Näiden teot ovat ainoastaan niiden luonnonmukaisia eivät pahoja.

Blogin viimeisiä tekstejä: Nietzschen " uusi viattomuus"

 (kateus,katkeruus elokuvasta Kauna)
 
Ihmistä ohjaavat vietit ja vaistot eikä järki. Vahvoin vietti on tahto valtaan, mikä jokaisella ihmisellä näkyy eri tavoin. Eläimelliset viettimme voivat saada tyydytyksensä korkeimman ihmisyyden puitteissa ja sen ehdoin. Nietzschen mukaan sekä orjamoraali, että herramoraali on ylitettävä ja on myönnettävä eläimelliset viettimme ja päästävä eroon viettimme orjuudesta järkemme ja tahtomme avulla.
  Meidän pitäisi pyrkiä vastasyntyneiden viattomuuteen, missä ei tunneta syyllisyyttä omien viettien tukahduttamisesta. Vastasyntyneet eivät toki tunne syyllisyyttä mistään ja hurmaavatkin usein viattomuudellaan ja suloisuudellaan. Kuitenkin myös pienissä lapsissa asuu jo pahanteko; uutísotsikoissa on toisinaan miten viisi vuotias lapsi tappoi äitinsä ja tämähän kuulostaa kauhistuttavalta mutta juontaa juurensa siihen, miten lapset eivät tunne syyllisyyttä ja saattavat näin ollen tehdä jotain peruuttamatonta pystymättä hillitä vihaansa.
  Tällaiseen meidän siis pitäisi pyrkiä: pitää unohtaa omat rajamme ja pyrkiä kokonaan uuteen, antaa vaistoille ja vieteille vallan. Tämä toisi mukaan vapautusta, mutta samlla myös paljon tuhoa, kun pyrittäisiin käsitteiden hyvä/paha ja hyvä/huono yläpuolelle. Ihmisen luonto olisi näin paljon enemmän tasapainosssa; sillä näinhän hän olisi luonnollisimmillaan: ajautuessaan viettiensä vietäväksi.
  Tällainen ajattelutapa voisi toimia sillä eläimelliset halut voivat saada tyydytyksensä korkeamman ihmisyyden puitteissa, kun pyritään juuri siihen alkukantaiseen ja luonnollisimpaan tilaan kuitenkin pitäen kurissa järjen ja tahdon avulla tilamme.
  Siihen pystyisikö ihminen moiseen ja pystyisikö hän oikeasti pitämään itsensä kurissa, ei osata vastata, mutta koska ihminen on luonnollinen olento ja tällainen toiminta on hänelle luonnollista, sen pitäisi onnistua. Nietzschen mukaan Jumala on kuollut: mikään Jumalan kaltainen yli-inhimillinen oletus ei voi toimia moraalin perustana. Joten Luojan luoma luonnolisuus unohdetaan tässä, vaikkakin se että ihminen on luonnollinen olento ei katoa mihinkään.
  Kalvava syyllisyydentunne, joka sisältää oman luontomme kieltämisen rajoittaa elämää ja tuo elämäämme  rajallisuutta mikä vie perusluontomme ja ominaisuutemme piiloon, pitäen pinnalla syyllisyyden omista haluistamme jotka pitää salta. Nämä halut pitäisi pitää aisoissa jotenkin muuten kuin pakottamalla, itsehillintä on tahtoasia.
  Olemassaolomme on jo muutenkin taidetta, jokainen ihminen on taideteos, ihme, ainutlaatuinen. Tämän kautta meidän pitäisi pyrkiä johonkin suureen, yksilöiden muodostamaan kokonaisuuteen elämästä.

Blogin viimeisiä julkaisuja : naturalismi

Naturalismin mukaan objektiiviset moraaliarvot löytyvät luonnosta, luonnonmukainen toiminta on hyvää ja oikeaa.Kaikkein luonnollisimpia asioita ovat juurikin ihmisille yhteiset, moraalin perustana toimivat asiat.; joita ihmiselämään kuuluu- elämän ylläpitäminen, suvun jatkaminen, ravinnon hankkiminen. Omaksuessani naturalismin minun on katsottava, että luonnollisten tarpeideni tyydyttäminen on oikein ja että myös toisten samanlaiset tarpeet tulee tyydyttää.
  Myös Aristoteleen filosofiaa on pidetty naturalistisena; mies kiinnitti huomiota siihen mikä oli kullekkin oliolle hyvää sille ominaisen luonnon mukaisesti.  Nykypäivän naturalismi pitää sisällään monenlaisia asioita: voidaan tutkia, mitkä asiat lisäävät ihmisen tyytyväisyyttä tai mielihyvää ja määritellä nämä moraalisesti hyviksi asioiksi.
  Kuitenkaan kaikki luonnollisilta vaikuttavat tarpeemme eivät ole moraalisesti hyviä pelkästään luonnollisuutensa nimissä. Esimerkiksi raiskaus ei ole hyväksyttävä teko, sillä vaikka himo on luonnollista ei tällainen oman edun tavoitteleminen ole moraalisesti oikein. Luonnolliset asiat eivät näin ollen ole sellaisinaan moraalisesti hyviä asioita.
 Naturalismi ei pysty kovinkaan hyvin perustelemaan luonnollisten asioiden hyvyyttä ilman kehäpäätelmää;jossa eettisen naturalistin on tarjottava jokin selitys sille, miksi eräät luonnollisilta vaikuttavat toiminnot ovat moraalisesti hyväksyttäviä kun taas toiset eivät, tämän kautta päädytään siihen miten vaikuttaa siltä että tällainen selitys voi vedota vain johonkin luonnollisuutta perimmäisempään moraaliseen ominaisuuteen; joten se ei kovin hyvin sovellu metaeettiseksi teoriaksi.
  Naturalismin mukaan ihminen on luonnollinen olento ja näin ollen kaikki mitä hän tekee on luonnollista. Yhdyn tässä samaan, mutta on otettava huomioon myös se, että ihminen harvoin tekee kovin inhimillisiä tekoja; kuten esim. raiskaus tai murha ei ole luonnollista, eikä pyri hyvään. Joten onko meidän tuntemallamme luonnollisella olennolla luonnottomia ominaisuuksia? Tällainen ajatusmaailma kumoaa ihmisen luonnollisuuden , sillä mitä luoja on luonut on luonnollista, mutta kaikki pahuus mitä tässä on ei ole. Siltikin, eikö se kaikki mitä ihmisessä on ole luonnollista, joten eikö silloin pahuuskin ole? Silloin myös raiskaus olisi luonnollista koska se on luonnollisen ihmisen luonnollinen teko, mutta teko ei ole silti hyväksyttävä sillä se on meidän yhteiskunnassamme väärin, eikä oman edun tavoittelu näissä puitteissa ole hyväksyttävää.
  Naturalismissa on logiikkaa, sillä on hieno ajatella että ihminen on luonnollinen olento ja oman ajatusmaailmani mukaan näen maailman niin, että sen mikä luoja on luonut on oikein, hän on tehnyt meistä kuvan itselleen maan päälle. Joten naturalismissa on logiikkaa myös minun ajtusmaailmaani, mutta en silti pysty hyväksymään raiskauksia ja muuta pahuutta mitä maailmalla tapahtuu. Pystyn silti hyväksymään tämän, sillä luoja on luonut myös pahuuden tänne ja osaksi ihmistä, vaikkakin ihminen on saanut yhden elämän itselleen päättääkseen miten elää sen pahuuden kanssa. Ihmisestä itsestään on siis riippuva miten tämä elämänsä rakentaa.
  Eli ihminen toimii moraaliseti oikein silloin kun hän toimii luonnollisesti ja moraalittomasti silloin kun hän toimii luontoaan vastaan. Naturalismi pitää moraalittomuutta psyykkisenä sairautena tai/ja sosiaalisena häiriönä. Naturalismin mukaan ristiriitatilanteita ei synný mikäli ihminen voi oman järkensä avulla ymmärtää, että toisilla ihmisillä on vastaavanlaisia tarpeita kuin hänellä ja ottaa ne tietoisessa harkinnassaan huomioon. Kyseenalaista tässä kuitenkin on se kuinka paljon ihminen puoltaa harkinnassa muiden ja omaa etuaan.
  Naturalismilla on puolensa elämässä ja maailmassa mikä on meille kaikille luonnollinen. Se miten meidän oma elämämme rakentuu riippuu yksilöstä itsestään. Naturalisteja tarvitaan maailmaan vastaiskuksi kaikelle pahuudelle ja vääryydelle, mitä ihmiset toisilleen aiheuttavat oman edun tavoittelunsa tuoksinnassa.

Millaisia hyveitä / paheita Gracella oli elokuvan alussa? Mitä lopussa?

Gracella oli hyveinään ahkera työnteko, luttaminen muihin ihmisiin ja oma nöyränä olemisen asemansa. Paheinaan naisella oli menneisyys josta ei tiedetty, sekä kyläläisten vaatiminen auttamaan häntä, vaikkakin epäsuorasti.
Lopussa Gracella oli paheinaan verta käsissään veritkonsa vuosi ja hyveinään omatunto siitä, että hän oli tehnyt mitä oli voinut.
 

Tarvitaanko filosofiassa herramoraalin arvoja? Voiko syvällistä pohdintaa harjoitta nöyryyden, vaatimattomuuden yms. arvojen pohjalta?

Filosofiassa tarvitaan ehdottomasti herramoraalia, sillä peruskäsitys siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa pitää olla olemassa. Syvällistä pohdintaa voi harjoittaa melkein minkä tahansa lähtökohdan kautta, melkein sama kuin kysyisi voiko nöyrä ihminen pohti filosofisia kysymyksiä.

Onko herramoraalille tarvetta? Vai onko herramoraali pahaa? Millaista voisi olla hyvä herramoraali?

Herramoraali arvottaa teot asteikolla hyvä/huono ja on aivan oma järjestelmänsä (vrt. orjamoraali). Herramoraalillekin on tarvetta, sillä yhteiskunnassa on tärkeää tietää mikä on oikeín ja väärin, siihen perustuvat normit ja muut säädökset. Jollekkin toiselle kuitenkin se mikä on oikein ei välttämättä olke sitä, tai päinvastoin; riippuen yksilöstä.
Herramoraali rakentaa hyvät ja pahat asiat aivan omaa järjestykseensä, mutta ei ole pahaa vaikkakin mustavalkoista. Kuka on määrittämään mikä on pahaa? Onko pahaa lapsen hylkääminen jos ei tiedetä lähtökohtia? Miksi yhteiskunta niin kovin helposti tuomitsee teot vääriksi ja pahoiksi. Elämä ei itsessään ole niin mustavalkoista.
Hyvää herramoraalia on sellainen missä on asiat jaettu kyllä hyviin ja pahóihin, tuomittaviin, mutta mikä ei ole niin mustavalkoista.

Millaisia rangaistuskäytäntöjä olemme taipuvaisia käyttämään, jos ajattelemme, että ns. moraaliton käytös on häiriynyttä käytöstä?

Jos ajattelemme, että moraaliton käytös on häiriytynyttä käytöstä on käytössä kaikki mahdolliset rangaistuskäytännöt, sillä morraliton käytös ei pyri hyviin ja näin ollen se ei tue ihmisen hyvinvointia. Lain puitteissa meidän täytyy kuitenkin muistaa yhteisömme normit eikä ottaa oikeutta omiin käsiimme. Oikeudenkäynnit ovat näin ollen mahtavia tähän tarkoitukseen, sillä yksittäisen ihmisen päätös siitä mikä on moraalitonta ja mikä ei , ei välttämättä kata yhteiskunnan vallitsevaa mielipidettä asiasta.

Miten moraaliteoriamme vaikuttavat siihen, miten ihmisiä pitäsi rangaista, palkita tai hoitaa?

Moraalin on tuotettava hyvää. Joten moraaliteoriamme vaikuttavat aina tämän kaltaiseen rankaisuun yms. On olemassa viisi moraaliteoriaa: hyve- etiikka, deontologinen etiikka, seurausetiikka, moraali sopimuksena ja moraali ilman perustaa.
  Hyve- etiikka tarkastelee elämää kokonaisuutena, joten se laittaa kaikki nämä kokonaiskuvaan ja tarkastelee asiaa sen mukaan, miten se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen elämään.
  Deontologisen etiikan mukaan moraalin taustalla on velvollisuuden noudattaminen. Jos nämä teot kuuluvat velvollisuuden noudattamiseen, etiikka katsoo asian tulevan hoidetuksi.
  Seurausetiikan mukaan tärkeintä moraalissa on tekojen seuraukset ja moraalin tavoitteena on tuottaa hyvää. Hyvää tarkastellaan hyve- etikkan tapaan kokonaisuutena, joten seurausetiikka toimisi samoin kuin hyve- etiikka.
  Sopimusteorioiden mukaan moraali voidaan ymmärtää sopimukseksi, jonka järkevät ihmiset solmivat turvatakseen järjestyksen säilymisen yhteiskunnassa. Joten jos lyseessä on sopimus järkevien ihmesten kesken ihmisiä rangaistaan yms. niin kuin sopimuksessa lukee.
  Moraalissa ilman perustaa voidaan päätyä siihen, että kaikki keinot ovat aina joltain kannalta oikein.

Mitä on tapahtumassa moraalisille tunteillemme maailman muuttuessa?

Järki ja tunteet on kautta aikain pidetty erossa toisistaan, sillä on ajateltu että rationaalisiin päätöksiin johatva harkinta tarkoittaa turvautumista järkeen ja tunteiden sivuuttamista. Moraaliset kysymykset kuitenkin herättävät ihmisissä erilaisia tunteita kuten esimerkiksi lapsen kuristaminen kuoliaaksi on moraalin kannalta tuomittavaa, mutta jos otetaan huomioon että tämän vanhempi; kuristaja on psyykkisesti aivan uupunut ja mieleltään sairas, kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä; tekoa ei voida tuomita aivan niin helposti, sillä tekijä ei ole ollut täysissä järjissään tekohetkellä.
  Näin ollen tekijää ei välttämättä tuomita yhteiskunnan silmissä, sillä rikos on sattunut epävakaissa ja kyseenalaisessa tilanteessa. Lapsen äiti saattaa olla valkavasti järkyttynyt teostaan tapahtuman jälkeen, eikä voi uskoa tekoaan todeksi.
  Tunteisiin liittyy myös tiedollinen osa, epämiellyttävä tunne ohjaa meitä usein havaitsemaan jotain sellaista, mikä rationaalisen harkinnan varassa on jäänyt huomaamatta. Tunteet ja järki siis täydentävät toisiaan ja liittyvät vahvasti toisiinsa. maailman muuttuessa tunteet vaikuttavat yhä enemmän, sillä kun rationaalinen ajattelu kohtaa päätöksensä mahdottoman edessä, ihmiselle jää käteen tunteet, joiden pohjalta tämän ajatukset muokkautuvat.
  Moraali ja tunteet liittyvät yhteen myös nii, etä mieleltään terve ihminen tuntee syyllisyyttä toimittuaan moraalisesti väärin, mutta oikein toimiminen tuo mielihyvää ja tyydytystä, jopa silloin kun sen on omien etujen vastaista.

Onko moraalin piiri laajenemassa vai pienenemässä?

Moraalin piiri laajenee joka vuosi uusien ihmisten löytäessä oman maailmankuvansa. Moraalilla on vakiintunut muoto ja sen rikkominen aiheuttaa paheksuntaa ja voi tuoda rangaistuksenkin. Tappaminen on esimerkiksi väärin yhteiskunnan silmissä ja tuo tekijälle rangaistuksen teostaan, sillä moraali käsittää sen että toiselle ihmiselle pahan tahtominen on väärin.
  Moraali edustaa yksilön kannalta valmista, ulkoapäin annettua vaatimusta, jonka mukaan ihmisten odotetaan käyttäytyvän. Tämän takia moraalin piiri vaikka vielä onkin laaja ja laajenee voi se lähi vuosina pienentyä, sillä ihmiset eivät halua käyttäytä jonkun sanelemalla tavalla vaan haluavat itse muodostaa omat rajansa. Tällainen toiminta voisi kuitenkin herkästi johtaa sekasortoon.

Mitä kappaleessa sanotaan hämärästi / jätetään avoimeksi / asetetaan kyseenalaiseksi?

Kappaleessa ei kerrota tarkasti miten palo alun perin syttyi  eikä kerrota oliko tekijällä syyllisyyden tunteita tai häpeän tunteita. Oliko tapahtuma tosiaan vahinko ja asian huomattuaan (esim. nuotion jättäminen palamaan) palasiko syyllinen kertomaan tapahtuneesta. Mitä vaikuttimia tekijällä oli, millainen hän oli, milliaset taustat hän omasi? Olko paikalla yleistä luonnonilmiöt, missä päin tapaus sattui?
  Oliko tekijöitä useampi kuin yksi? kappaleessa ei myöskään kerrota asianosaisten omaa mielipidettä taphtumasta tai omaa moraalista käsitystään.

Katsovatko kaikki asian omaiset metsäpaloa ”moraalin” näkökulmasta?

Jokainen asiaan liittyvä on sitoutunut asiaan oman henkilökohtaisen asiantuntijuutensa puolesta. Kuten tässä tapauksessa missä on kyse hyvinvoinnista, jokainen tarkastelee asiaa oman moraalinsa kautta. Jokainen asiaan liittyvä pyrkii kuitenkin ensisijaisesti tekemään työnsä ja eivät välttämättä tarkastele tietoisesti tapahtumaa moraalin kannalta. Työnsä tehdäkseen heidän pitää kuitenkin tietää tiettyjä syitä ja seurauksia. Oman mielipiteensä mikä on oikein ja väärin, yksilö muodostaa oman käsityksensä yhteiskunnan suosiman käsityksen rinnalle.

Mitä yhteistä erilaisilla näkökulmilla metsäpaloon on?

Tapahtumia voi tarkastella lukuisista näkökulmista. Metsän palaessa paikalle hälytetään palokunta, joka rajaa palon ja sammuttaa sen. Tämän toimenpiteen jälkeen ryhdytään selvittämään syttymissyytä ja arvioimaan palon aiheuttamia vahinkoja. Luonnonilmiöt ja ihmine voivat olla syynä paloon; huonosti sammutettu nuotio voi olla syynä palon leviämiseen, mutta syynä on myös ihminen, jonka nuotiosta palo alkoi.
Poliisi etsii palon jälkeen merkkejä mistä voisi päätellä syttymissyyn ja palopäällikkö selvittää, kuinka hyvin sammuttajat ovat sammuttaneet palon. Vakuutustarkastaja puolestaan arvioi vahinkojen suuruuden korvausten maksamiseksi, biologi kiinnostuu eliöistä ja niiden kyvystäs elviytyä tuhosta. Jokainen tarkastelee tapausta oman aiantuntijuutensa pohjalta.
  Näkökulmilla on kuitenkin samaa yhteinen kysymys intresseistä eli eduista, hyödystä ja hyvinvoinnista. metsäpalo on vahinko, joka vaikuttaa jokaiseen siihen sekaantuneeseen ihmiseen. Se haitaa luonnon hyvinvointia ja aiheuttaa talousdellisen menetyksen metsänomistajalle, josta koituu kustannuksia yhteiskunnalle. Hyvinvointi on yhteiskunnan tärkeä arvo, jota pyritää turvaamaan ja sen rikkoutuessa mitä pikimmin korjaamaan, sitä uhkaavat asiat yritetään torjua tai korjata.

Mistä silloin puhutaan, kun puhutaan moraalista?

Moraalista puhutaan, kun puhutaan jonkun/ jonkin velvollisuudesta tai oikeudesta tehdä jotain ja tähän liittyvästä vastuusta. Moraali on näkökulma, josta asioita voidaan tarkastella. Moraali ilmaisee ketkä ovat yhteisön silmissä ihmisiä ja säätelee ihmisyhteisön elämää, silti eri ihmisillä/ yhteisöillä on eri moraali.
  Agentiksi kutsutaan toimijaa, joka tavoittelee hyvinä pitämiään asioita ja joka pyrkii teoillaan saavuttamaan päämääränsä. Agentti voi olla liikeyritys, valtio yms. .  Agenttikäsittää, että maailmassa on muitakin hänen kaltaisiaan toimijoita, jotka asettavat omia tavoitteitaan. Moraaliin kuuluu myös toimijan lisäksi kohde. Toiminnan kohde on joku tai jokin , jota voidaan vahingoittaa ta jolle voidaan tehdä hyvää.
  Esimerkiksi, jos poika heittää paistinpannulla tyttöystäväänsä; paistinpannun heittäminen ei ole moraalin kannalta merkittävä teko, jos se ei aiheuta mitään muuta kuin heiton. Tekijän aikomus kuitenkaan ei ollut hyvä, koska hänen tarkoituksenaan oli vahingoittaa toista ihmistä. Teon tekijää pidettäessä aitona moraalisena toimijana; hän on vastuussa paitinpannun heittämisestä riippumatta siitä, onko hän halunnut saada aikaan vakavan vaurion tyttöystävälleen.

Kuka / mikä sinä olet? Mikä ihmiskäsitys on vetoavin?

Kaikista puutteistaankin huolimatta puollan vahvasti eksistentialismia, sillä siinä minua kiehtoo se miten ihminen voi tehdä itsestään millaisen haluaa, eikä menneisyydellä ole väliä. Eksistentialismin mukaan moraalissa on kyse pohjimmaisesta henkilökohtaisesta valinnasta, ratkaisujen tekemisestä vastuullisella tavalla. Jean-Paul Sartren edusti tätä aatetta minkä mukaan ihminen on radikaalisti vapaa valitsemaan elämänsä sellaiseksi kuin hän itse haluaa. Ihmisellä on myös ehdoton vastuu valinnoistaan ihmiskunnalle, sillä ne vaikuttavat mm. hänen lähipiiriinsä.
  Olen ihminen, olen tyttö. Maailmankuvani on muotoutunut ja olen nähnyt paljon kaikkea ikävääkin 17:sta vuoteni aikana, mutta tästä kasvanenna myös hyväksynyt sen mistä olen tullut ja mikä olen. Eksistentialismi korostaa sitä miten mikään ihmisen yksilöllistä vapautta korkeampi moraalinen voima ei sido häntä.
  Tätä ihmiskäsitystä on joskus pidetty yleispätevien arvojen kieltämisenä, mutta se voidaan tulkita myös varoitushuudoksi yleisten eettisten teorioiden soveltamisen pinnallisuudesta.
Naturalismi vetoaa myös ihmiskäsityksenä, sillä siinä uskotaan siihen, että luonnonmukainen toiminta on hyvää ja oikeaa. Tämän avulla voitaisiin ratkaista yleispätevien arvojen ongelma. Elämän ylläpitäminen, suvun jatkaminen, ravinnon hankkiminen ovat oikeita tekoja ja kuuluvat luontoon ja ihmiseen. Tekomme ovat moraalisesti hyviä tai oikeita, jos ne edistävät luonnollisia päämääriä ja moraalisesti pahoja tai vääriä, jos ne ehkäisevät niitä.
 Jokainen ihminen on naturalisti omalla tavallaan, sillä luontoa on joka puolella ja jokainen meistä hankkii ravintoa, pyrkii jatkamaan sukua. Silti päätöksemme oikeasta ja vääräst'ä muokkaavat sitä ovatko tekomme moraalisesti hyviä vai pahoja.

Kaikki kuolevat joskus

Käsitys "kaikki kuolevat joskus" pitää paikkansa, mutta voiko sitä käyttää verukkeena johonkin muuhun.
Otetaan esimerkiksi tapaus, missä lapsi on kuolemansairas ja tarvitsee lääkettä, mikä on tämän tädillä, mutta täti ei suostu antamaan lääkettä, koska ei pidä lapsen vanhemmista. Lapsen vanhemmat kuitenkin vievät lääkkeen salaa ollessaan käymässä tädin luona .Kaikki kyllä kuolevat joskus, mutta onko se syy jättää pieni lapsi vaille lääkettä? Täti toimi mielestäni väärin, koska kyseessä oli hätä-tilanne ja lapsi tarvitsi lääkettä ja vanhemmat toimivat oikein tässä tapauksessa ottaessaan lääkkeen, sillä ihmishenki on huomattavasti tärkeämpi (tapaus huomioon ottaen) kuin ihmissuhderiidat. Kyseessä kuitenkin oli pieni lapsi, jonka koko elämä on tämän edessä. Täti ei ottanut tilanteessa huomioon sairauden laatua ja myöskin hän pisti edelle suhteensa lapsen vanhempiin enemmin kuin lapsen sairauden ja mahdollisen kuoleman.
Elämä tuo eteensä monia hankaluuksia, joista monet on selvitettävissä oman logiikan ja ajttelun kautta. Joihinkin ongelmiin ei kuitenkaan välttämättä löydy vastausta ja ihmisen on vain elettävä niiden kanssa. Vastoinkäymiset ovat osa elämää ja yhdessä onnistumisien kanssa ne rakentavat tukevaa pohjaa koko ihmisen omalle maailmalle.
Täti toimi valitsemallaan tavalla, mutta hän toimi myös moraalisesti väärin. Moraali tähtää hyvään ja kauniiseen, eikä täti toiminut näin lainkaan. Vanhemmat olivat yrittäneet kaikkensa saadakseen lääkkeen ja aika alkoi käydä vähiin. He halusivat taata lapselle terveen elämän, he halusivat lapsensa elävän. Tilanne vaati vanhempia toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla ja moraalin näkökulmasta teko oli oikein, vaikka meidän yhteikskunnassamme varastaminen onkin väärin.

Rakastaa, ei rakasta

"Ihminen, jota ei ole rakastettu lapsena, ei voi rakastaa tai tulla rakastetuksi." Tapaus: Lapsi on elänyt väkivaltaisen lapsuuden; äiti on joutunut miehensä pahoinpitelemäksi toistuvasti ja lapsi on nähnyt asian ja yrittäessään mennä väliin itse joutunut pahoinpitelyn uhriksi. Lapsi on kuitenkin kaikesta huolimatta käynyt koulua, kantanut vastuunsa ja selviytynyt aikuiseksi huolimatta lapsuudentraumoistaan. Hän on rakastunut ja rakastanut. Ihminen, jonka menneisyys ei ole ollut parhain mahdollinen voi silti saada samanlaiset mahdollisuudet elämään kuin muut. Lapsena vastuunkantaminen ja esim. omista vanhemmista huolehtiminen ei meidän yhteiskuntamme silmissä kuulu lapsen tehtävään. Kuitenkin lapsesta saattaa jossain tapauksissa tulla erikoisen vahva ihminen menneisyytensä vuoksi. Se mitä me koemme on osa meitä ja sen kautta mitä me käymme läpi meistä tulee sellaisia mitä olemme tänä päivänä.

Mitä etiikka on minulle?

Käsitteenä etiikka on moraalin tutkimusta ja moraali on käsitykset moraalista. Mitä etiikka kuitenkin käytännössä on? Jokaisella ihmisellä on varmasti oma mielipide siitä mitä etiikka on ja usein puhutaankin eettisistä ongelmista, kuten "onko abortti oikein" ja "pitäisikö kuolemanrangaistus kieltää". Tällaiset kysymykset ovat tietenkin tärkeitä, mutta ihmisen henkilökohtaisessa elämässä nousevat paljon pienemmät ja monella tapaa yksilölle itsellen suuremmat seikat esiin. Jos otetaan esim esiin ihmissuhteet ja niiden monimutkaisuus; tuleeko niissä esiin etiikka? Itselläni on hyvin hankala äitisuhde, joka on ollut monimutkainen ja puolin ja toisin hyvin tuhoava. Mikä kuitenkin on monimutkainen ihmissuhde? Kuka on hyvä äiti? Mikä tekee hyvän äidin? 
Äiti-tytär suhteessa on tietenkin säännöt ja rajat aivan niinkuin pitääkin olla, mutta mitä jos toinen osapuoli tai molemmat vaikeuttavat ja tuhoavat toistensa elämää? Entä äiti, joka on synnyttänyt lapsensa ja kertonut sitten tälle koko tämän elämän ajan, että hän ei ole toivottu lapsi. Minulle etiikka on jotain, joka luo rajoja koko meitä ympäröivälle maailmalle ja pohjustaa meidän ajattelutapaamme moraalisista kysymyksistä.Mikä on oikein ja mikä väärin äiti-tytär suhteessa? Yhteiskunnassa missä me elämme lapsen hakkaaminen on väärin ja lapsen fyysisesti kurittaminen on väärin. Äidin ja tyttären suhdetta väitetään aina ainutlaatuiseksi, miten tytär tarvitsee tukisijan maailmassa ja miten äiti vaikuttaa niin suuresti tyttärensä hyvinvointiin. Äidillä ja tyttärellä on aina olemassa side, se ei kuirtenkaan aina ole positiivinen. Pieni lapsi ei pysty vaikuttamaan asioihinsa juuri mitenkään, tämän vaikein päätös on mitä hän laittaa huomenna päälle. Näin asian kuitenkin pitäisi olla. Toisinaan käy niin, että pieni lapsi valvoo yöt odottamssa missä äiti on ja tuleeko tämä kotiin. Kaupassakäynti ja laskujen maksu jää lapselle. Onko tällainen äiti hyvä äiti? Oma äiti on kuitenkin aina lapselle tärkeä, toimii tämä miten rikovasti tahansa, lapsen ja vanhemman suhde on ainutlaatuinen, vielä ainutlaatuisempi jos toista vanhempaa ei ole ja lapsi elää yksin esim. äitinsä kanssa. Yhteiskunnan silmissä tällainen ei ole suotavaa. Puhutaan miten pitäisi olla selkeät roolit, puhutaan lapsen parhaasta.
Lapsen silmissä äiti on se joka on oikeassa, vasta myöhemmin tälle hahmottuu asiat tarkemmin. Itse en pienenä koskaan kyseenalaistanut äitiä kun hän sanoi jonkun olevan täysin hyväksyttävää. Niin tiiviin suhteen sisällä missä äiti ja tytär ovat on hankala nähdä kauemmaksi, on hankalampi pystyä katsoa ulkoa asioita. Oma äiti on kuitenkin aina se oma ja ainut. Suhteessa, missä lapsi joutuu heitteillejätetyksi, onko oikein rikkoa rajoja? Mitä jos se on lapsen oma hätähuuto asioihin? Jättääkö hyvä äiti lapsensa toistuvasti yksin kotiin odottamaan tunnista toiseen? Seuraavana päivänä kaikki on taas hyvin, äiti tekee ruokaa ja kysyy miten koulupäivä meni. Toimiiko hyvä äiti näin? Niin pahalta kuin se tuntuuki sanoa äiti ei toimi niin, mutta kuuluuko sen tuntua niin pahalta, onko se silloin oikein? Ihmisellä ei ole kuin yksi äiti, mutta kuuluuko lapsen silti nähdä ja sietää kaikki mitä neljän seinän sisällä ja sen ulkopuolella tapahtuu? Ei kuulu. Äidin tehtävä on olla vanhempi ja lapsen lapsi. Etiikka pyrkii aina hyvään ja vanhemman ja lapsen suhteenhan pitäisi olla hyvä, mutta onko se hyvä jos äiti toimii väärin lasta kohtaan ja uskottelee toimivansa oikein uskotellen itselleen myös samaa? Lapsen ollessa pieni tämän asema on paljon hankalampi kuin isommalla lapsella, sillä tämä elää vielä niin kovasti äitinsä otteessa. Oman ajatusmaailman ja kyseenalaistuksen kautta lapsi muokkaa omaa maailmankuvaansa, jonne äiti tietenkin kuuluu. Onko oikein rikkoa itseään kasvamalla äidin kanssa, joka ei osaa kasvattaa lasta tai hokee, että ei halua tätä. Onko oikein rikkoa itseään yrittämällä ulos sellaisesta tunnelista, sillä väistämättä suhde rikkoo lasta. "Minä rakastan sinua äiti" näin moni pieni lapsi on hokenut vuosituhannesta toiseen, lapsi tarvitsee äidin ja mikään ei korvaa omaa äitiä. Syvillä sisimmässämme tiedämme asian olevan näin, äiti on kuitenkin aina se oma, ainut ja oikea.