Mitä etiikka on minulle?

Käsitteenä etiikka on moraalin tutkimusta ja moraali on käsitykset moraalista. Mitä etiikka kuitenkin käytännössä on? Jokaisella ihmisellä on varmasti oma mielipide siitä mitä etiikka on ja usein puhutaankin eettisistä ongelmista, kuten "onko abortti oikein" ja "pitäisikö kuolemanrangaistus kieltää". Tällaiset kysymykset ovat tietenkin tärkeitä, mutta ihmisen henkilökohtaisessa elämässä nousevat paljon pienemmät ja monella tapaa yksilölle itsellen suuremmat seikat esiin. Jos otetaan esim esiin ihmissuhteet ja niiden monimutkaisuus; tuleeko niissä esiin etiikka? Itselläni on hyvin hankala äitisuhde, joka on ollut monimutkainen ja puolin ja toisin hyvin tuhoava. Mikä kuitenkin on monimutkainen ihmissuhde? Kuka on hyvä äiti? Mikä tekee hyvän äidin? 
Äiti-tytär suhteessa on tietenkin säännöt ja rajat aivan niinkuin pitääkin olla, mutta mitä jos toinen osapuoli tai molemmat vaikeuttavat ja tuhoavat toistensa elämää? Entä äiti, joka on synnyttänyt lapsensa ja kertonut sitten tälle koko tämän elämän ajan, että hän ei ole toivottu lapsi. Minulle etiikka on jotain, joka luo rajoja koko meitä ympäröivälle maailmalle ja pohjustaa meidän ajattelutapaamme moraalisista kysymyksistä.Mikä on oikein ja mikä väärin äiti-tytär suhteessa? Yhteiskunnassa missä me elämme lapsen hakkaaminen on väärin ja lapsen fyysisesti kurittaminen on väärin. Äidin ja tyttären suhdetta väitetään aina ainutlaatuiseksi, miten tytär tarvitsee tukisijan maailmassa ja miten äiti vaikuttaa niin suuresti tyttärensä hyvinvointiin. Äidillä ja tyttärellä on aina olemassa side, se ei kuirtenkaan aina ole positiivinen. Pieni lapsi ei pysty vaikuttamaan asioihinsa juuri mitenkään, tämän vaikein päätös on mitä hän laittaa huomenna päälle. Näin asian kuitenkin pitäisi olla. Toisinaan käy niin, että pieni lapsi valvoo yöt odottamssa missä äiti on ja tuleeko tämä kotiin. Kaupassakäynti ja laskujen maksu jää lapselle. Onko tällainen äiti hyvä äiti? Oma äiti on kuitenkin aina lapselle tärkeä, toimii tämä miten rikovasti tahansa, lapsen ja vanhemman suhde on ainutlaatuinen, vielä ainutlaatuisempi jos toista vanhempaa ei ole ja lapsi elää yksin esim. äitinsä kanssa. Yhteiskunnan silmissä tällainen ei ole suotavaa. Puhutaan miten pitäisi olla selkeät roolit, puhutaan lapsen parhaasta.
Lapsen silmissä äiti on se joka on oikeassa, vasta myöhemmin tälle hahmottuu asiat tarkemmin. Itse en pienenä koskaan kyseenalaistanut äitiä kun hän sanoi jonkun olevan täysin hyväksyttävää. Niin tiiviin suhteen sisällä missä äiti ja tytär ovat on hankala nähdä kauemmaksi, on hankalampi pystyä katsoa ulkoa asioita. Oma äiti on kuitenkin aina se oma ja ainut. Suhteessa, missä lapsi joutuu heitteillejätetyksi, onko oikein rikkoa rajoja? Mitä jos se on lapsen oma hätähuuto asioihin? Jättääkö hyvä äiti lapsensa toistuvasti yksin kotiin odottamaan tunnista toiseen? Seuraavana päivänä kaikki on taas hyvin, äiti tekee ruokaa ja kysyy miten koulupäivä meni. Toimiiko hyvä äiti näin? Niin pahalta kuin se tuntuuki sanoa äiti ei toimi niin, mutta kuuluuko sen tuntua niin pahalta, onko se silloin oikein? Ihmisellä ei ole kuin yksi äiti, mutta kuuluuko lapsen silti nähdä ja sietää kaikki mitä neljän seinän sisällä ja sen ulkopuolella tapahtuu? Ei kuulu. Äidin tehtävä on olla vanhempi ja lapsen lapsi. Etiikka pyrkii aina hyvään ja vanhemman ja lapsen suhteenhan pitäisi olla hyvä, mutta onko se hyvä jos äiti toimii väärin lasta kohtaan ja uskottelee toimivansa oikein uskotellen itselleen myös samaa? Lapsen ollessa pieni tämän asema on paljon hankalampi kuin isommalla lapsella, sillä tämä elää vielä niin kovasti äitinsä otteessa. Oman ajatusmaailman ja kyseenalaistuksen kautta lapsi muokkaa omaa maailmankuvaansa, jonne äiti tietenkin kuuluu. Onko oikein rikkoa itseään kasvamalla äidin kanssa, joka ei osaa kasvattaa lasta tai hokee, että ei halua tätä. Onko oikein rikkoa itseään yrittämällä ulos sellaisesta tunnelista, sillä väistämättä suhde rikkoo lasta. "Minä rakastan sinua äiti" näin moni pieni lapsi on hokenut vuosituhannesta toiseen, lapsi tarvitsee äidin ja mikään ei korvaa omaa äitiä. Syvillä sisimmässämme tiedämme asian olevan näin, äiti on kuitenkin aina se oma, ainut ja oikea.