Blogin viimeisiä tekstejä: Eino Leino

a) Eino Leinon käsitys pahuudesta on se miten kukaan ihminen ei yksinään ole paha, pahuus ei ole ihminen "vaan toinen on heikompi toista" : ihmiset ovat jokainen aivan omanlaisiansa ja joukossa on aina vahvempia yksilöitä ja heikompia, tasavertaisuuden puute aiheuttaa pahuutta. Jokaisella ihmisellä on hyvä sydän, mutta pahuus voi olla vahvempi voima ihmisen antaessa sen olla. Meissä jokaisessa on jotain hyvää, kaikista katkerinkin ja loukatuin, elämän kaltoin kohtelema ihminen omistaa hyvän sydämen; se miten tämä päättää elämänsä mukauttaa on ihmisen oma valinta.
  Hyvyys voittaa aina pahuuden, mutta käykö näin esim. pahoinpitelytilanteessa, missä aineita käyttävä narkkari huumehöyryissään pahoinpitelee naisen alikulkutunnelissa ja varastaa tämän laukun toivoen siellä olevan lisää rahaa aineiden hankkimiseeen. Tässä tilanteessa paha voittaa ja nainen joutuu kärsimään narkkarin oman edun tavoittelun takia.  Kuitenkin kyseessä on myös narkkarin elämä; hän on vanha sotaveteraani, joka pysyy järjissään vain huumeiden avulla ja tämän vuoksi on turruttanut mielensä niiden armoille. Se mitä hän tekee naiselle on väärin, mutta onko narkkarin sydän täysin paha, kun hän koittaa pysyä järjissään, vaikkakin tavoittelee omaa etuaan. Ihmisen mieli on niin moninainen, että on hankala pitää sitä selvästi pahana tai hyvänä. Tässä tapauksessa teko oli väärä, mutta veteraani on palvellut maataan saaden siitä traumoja, jotka eivät häviä tämän mielestä vaan vääristyvät yhä uudestaan joka puolelle minne hän menee. Tähänkin tilanteeseen sopii se miten ihminen ei ole itsestää paha " vaan toinen on heikompi toista" ja tässä tilanteessa veteraanin mieli on heikompi kuin hänen halunsa toimia oikein.

b) Kun puhutaan ihmisen pahuudesta tarkoitetaan sitä heikkoutta mikä on olemassa ihmisessä. Pahuus on hyvin laaja käsite, joka saa vallan ihmisen luonnon ollessa heikko. Jokaisella meistä on paheemme, joista pystyy päästä eroon tahdonvoiman avulla, jokainen ihminen kuitenkin joka tekee pahaa on tietoinen omasta teostaan ja pystyy valitsemaan. Pahuus on moraalinen käsite, jolla tarkoitetaan sitä mitä ihminen mieltää vääräksi. Pahan vastakohta ihmisessä on hyvä.
  Ihminen pystyy paineen alla tai oman "hulluutensa" vallassa antamaan väärän todistuksen lähimmäisestään tai tuottamaan käsittämätöntä tuskaa toiselle ihmiselle. Narsistinen ihminen ei edes ymmärrä omaa tekoaan vaan vaatii itsensä ihailua ja kykenee häikäilemättömään muiden ihmisten hyväksikäyttöön.
  Voiko toinen ihminen olla läpikotaisin paha? Ei voi sillä ihmisessä asuu sekä hyvyys että pahuus ja näin ollen ihmisen sydän ei voi olla kokonaan musta. Onko pahaan kykenevä ihminen moraaliton ja luonnoton. Koska pahuus kuuluu ihmisluontoon asia ei ole näin, koska kaikki mitä ihminen tekee on luonnollista, mutta pahat teot eivät ole moraalisesti oikein ja näin ollen pahaan kykenevä ihminen on moraaliton eli jollain tapaa häiriytynyt. Kenellä sitten on oikeutta arvostella ihmistä moraalittomakasi tai pahaksi? Käsitteet ovat hyvin vahvoja ja yhteiskunta on ottanut normiensa mukana oikeuden käsitellä tällaisia ihmisiä ja rankaista heitä.
  Ihmisen pahuudella tarkoitetaan pahoja tekoja tämän luontaista ja samalla luonnotonta kokonaisuutta vastaan: Pahuus on heikkoutta omaa luonnettaan kohtaan ja näin ollen ihminen on heikko jos antaa sisällään asuvalle pahuudelle kodin.
c) Eläin toimii vaistojensa varassa ja tämän tiedollinen ulottuvuus on täysin erilainen kuin ihmisen. Eläin ei katso tekojaan oikeiksi tai vääriksi joten eläin ei ole luonnostaan paha. Eläin ei pysty kontrolloimaan itseään vaan on opppinut elämään omien vaistojensa turvin.


Eläimet voivat olla hyvinkin raakoja ja julmia, mutta tässä suhteessa ne eroavat ihmisistä oman elämänsä kautta. Niiden maailma on täysin erilainen kuin ihmisten ja ne saalistavat, syövät tappamaansa ruokaa, koska näin on tarkoitus.
  Eläin ei voi olla paha, koska eläimillä ei ole moraalia tai ei ainakaan kovin korkealentoista ihmisten näkökulmasta. Tapettuaan toisen eläimen leijona ei mieti tekojensa seurausta tai sitä miten se vaikuttaa tähän itseensä. Leijona ajattelee sen olevan saalis ja syö sen.
  Eläimet ja ihmiset eroavat toisistaan kaikin tavoin joten ei voida puhua pahuudesta eläimiin liityen. Näiden teot ovat ainoastaan niiden luonnonmukaisia eivät pahoja.

Blogin viimeisiä tekstejä: Nietzschen " uusi viattomuus"

 (kateus,katkeruus elokuvasta Kauna)
 
Ihmistä ohjaavat vietit ja vaistot eikä järki. Vahvoin vietti on tahto valtaan, mikä jokaisella ihmisellä näkyy eri tavoin. Eläimelliset viettimme voivat saada tyydytyksensä korkeimman ihmisyyden puitteissa ja sen ehdoin. Nietzschen mukaan sekä orjamoraali, että herramoraali on ylitettävä ja on myönnettävä eläimelliset viettimme ja päästävä eroon viettimme orjuudesta järkemme ja tahtomme avulla.
  Meidän pitäisi pyrkiä vastasyntyneiden viattomuuteen, missä ei tunneta syyllisyyttä omien viettien tukahduttamisesta. Vastasyntyneet eivät toki tunne syyllisyyttä mistään ja hurmaavatkin usein viattomuudellaan ja suloisuudellaan. Kuitenkin myös pienissä lapsissa asuu jo pahanteko; uutísotsikoissa on toisinaan miten viisi vuotias lapsi tappoi äitinsä ja tämähän kuulostaa kauhistuttavalta mutta juontaa juurensa siihen, miten lapset eivät tunne syyllisyyttä ja saattavat näin ollen tehdä jotain peruuttamatonta pystymättä hillitä vihaansa.
  Tällaiseen meidän siis pitäisi pyrkiä: pitää unohtaa omat rajamme ja pyrkiä kokonaan uuteen, antaa vaistoille ja vieteille vallan. Tämä toisi mukaan vapautusta, mutta samlla myös paljon tuhoa, kun pyrittäisiin käsitteiden hyvä/paha ja hyvä/huono yläpuolelle. Ihmisen luonto olisi näin paljon enemmän tasapainosssa; sillä näinhän hän olisi luonnollisimmillaan: ajautuessaan viettiensä vietäväksi.
  Tällainen ajattelutapa voisi toimia sillä eläimelliset halut voivat saada tyydytyksensä korkeamman ihmisyyden puitteissa, kun pyritään juuri siihen alkukantaiseen ja luonnollisimpaan tilaan kuitenkin pitäen kurissa järjen ja tahdon avulla tilamme.
  Siihen pystyisikö ihminen moiseen ja pystyisikö hän oikeasti pitämään itsensä kurissa, ei osata vastata, mutta koska ihminen on luonnollinen olento ja tällainen toiminta on hänelle luonnollista, sen pitäisi onnistua. Nietzschen mukaan Jumala on kuollut: mikään Jumalan kaltainen yli-inhimillinen oletus ei voi toimia moraalin perustana. Joten Luojan luoma luonnolisuus unohdetaan tässä, vaikkakin se että ihminen on luonnollinen olento ei katoa mihinkään.
  Kalvava syyllisyydentunne, joka sisältää oman luontomme kieltämisen rajoittaa elämää ja tuo elämäämme  rajallisuutta mikä vie perusluontomme ja ominaisuutemme piiloon, pitäen pinnalla syyllisyyden omista haluistamme jotka pitää salta. Nämä halut pitäisi pitää aisoissa jotenkin muuten kuin pakottamalla, itsehillintä on tahtoasia.
  Olemassaolomme on jo muutenkin taidetta, jokainen ihminen on taideteos, ihme, ainutlaatuinen. Tämän kautta meidän pitäisi pyrkiä johonkin suureen, yksilöiden muodostamaan kokonaisuuteen elämästä.

Blogin viimeisiä julkaisuja : naturalismi

Naturalismin mukaan objektiiviset moraaliarvot löytyvät luonnosta, luonnonmukainen toiminta on hyvää ja oikeaa.Kaikkein luonnollisimpia asioita ovat juurikin ihmisille yhteiset, moraalin perustana toimivat asiat.; joita ihmiselämään kuuluu- elämän ylläpitäminen, suvun jatkaminen, ravinnon hankkiminen. Omaksuessani naturalismin minun on katsottava, että luonnollisten tarpeideni tyydyttäminen on oikein ja että myös toisten samanlaiset tarpeet tulee tyydyttää.
  Myös Aristoteleen filosofiaa on pidetty naturalistisena; mies kiinnitti huomiota siihen mikä oli kullekkin oliolle hyvää sille ominaisen luonnon mukaisesti.  Nykypäivän naturalismi pitää sisällään monenlaisia asioita: voidaan tutkia, mitkä asiat lisäävät ihmisen tyytyväisyyttä tai mielihyvää ja määritellä nämä moraalisesti hyviksi asioiksi.
  Kuitenkaan kaikki luonnollisilta vaikuttavat tarpeemme eivät ole moraalisesti hyviä pelkästään luonnollisuutensa nimissä. Esimerkiksi raiskaus ei ole hyväksyttävä teko, sillä vaikka himo on luonnollista ei tällainen oman edun tavoitteleminen ole moraalisesti oikein. Luonnolliset asiat eivät näin ollen ole sellaisinaan moraalisesti hyviä asioita.
 Naturalismi ei pysty kovinkaan hyvin perustelemaan luonnollisten asioiden hyvyyttä ilman kehäpäätelmää;jossa eettisen naturalistin on tarjottava jokin selitys sille, miksi eräät luonnollisilta vaikuttavat toiminnot ovat moraalisesti hyväksyttäviä kun taas toiset eivät, tämän kautta päädytään siihen miten vaikuttaa siltä että tällainen selitys voi vedota vain johonkin luonnollisuutta perimmäisempään moraaliseen ominaisuuteen; joten se ei kovin hyvin sovellu metaeettiseksi teoriaksi.
  Naturalismin mukaan ihminen on luonnollinen olento ja näin ollen kaikki mitä hän tekee on luonnollista. Yhdyn tässä samaan, mutta on otettava huomioon myös se, että ihminen harvoin tekee kovin inhimillisiä tekoja; kuten esim. raiskaus tai murha ei ole luonnollista, eikä pyri hyvään. Joten onko meidän tuntemallamme luonnollisella olennolla luonnottomia ominaisuuksia? Tällainen ajatusmaailma kumoaa ihmisen luonnollisuuden , sillä mitä luoja on luonut on luonnollista, mutta kaikki pahuus mitä tässä on ei ole. Siltikin, eikö se kaikki mitä ihmisessä on ole luonnollista, joten eikö silloin pahuuskin ole? Silloin myös raiskaus olisi luonnollista koska se on luonnollisen ihmisen luonnollinen teko, mutta teko ei ole silti hyväksyttävä sillä se on meidän yhteiskunnassamme väärin, eikä oman edun tavoittelu näissä puitteissa ole hyväksyttävää.
  Naturalismissa on logiikkaa, sillä on hieno ajatella että ihminen on luonnollinen olento ja oman ajatusmaailmani mukaan näen maailman niin, että sen mikä luoja on luonut on oikein, hän on tehnyt meistä kuvan itselleen maan päälle. Joten naturalismissa on logiikkaa myös minun ajtusmaailmaani, mutta en silti pysty hyväksymään raiskauksia ja muuta pahuutta mitä maailmalla tapahtuu. Pystyn silti hyväksymään tämän, sillä luoja on luonut myös pahuuden tänne ja osaksi ihmistä, vaikkakin ihminen on saanut yhden elämän itselleen päättääkseen miten elää sen pahuuden kanssa. Ihmisestä itsestään on siis riippuva miten tämä elämänsä rakentaa.
  Eli ihminen toimii moraaliseti oikein silloin kun hän toimii luonnollisesti ja moraalittomasti silloin kun hän toimii luontoaan vastaan. Naturalismi pitää moraalittomuutta psyykkisenä sairautena tai/ja sosiaalisena häiriönä. Naturalismin mukaan ristiriitatilanteita ei synný mikäli ihminen voi oman järkensä avulla ymmärtää, että toisilla ihmisillä on vastaavanlaisia tarpeita kuin hänellä ja ottaa ne tietoisessa harkinnassaan huomioon. Kyseenalaista tässä kuitenkin on se kuinka paljon ihminen puoltaa harkinnassa muiden ja omaa etuaan.
  Naturalismilla on puolensa elämässä ja maailmassa mikä on meille kaikille luonnollinen. Se miten meidän oma elämämme rakentuu riippuu yksilöstä itsestään. Naturalisteja tarvitaan maailmaan vastaiskuksi kaikelle pahuudelle ja vääryydelle, mitä ihmiset toisilleen aiheuttavat oman edun tavoittelunsa tuoksinnassa.

Millaisia hyveitä / paheita Gracella oli elokuvan alussa? Mitä lopussa?

Gracella oli hyveinään ahkera työnteko, luttaminen muihin ihmisiin ja oma nöyränä olemisen asemansa. Paheinaan naisella oli menneisyys josta ei tiedetty, sekä kyläläisten vaatiminen auttamaan häntä, vaikkakin epäsuorasti.
Lopussa Gracella oli paheinaan verta käsissään veritkonsa vuosi ja hyveinään omatunto siitä, että hän oli tehnyt mitä oli voinut.
 

Tarvitaanko filosofiassa herramoraalin arvoja? Voiko syvällistä pohdintaa harjoitta nöyryyden, vaatimattomuuden yms. arvojen pohjalta?

Filosofiassa tarvitaan ehdottomasti herramoraalia, sillä peruskäsitys siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa pitää olla olemassa. Syvällistä pohdintaa voi harjoittaa melkein minkä tahansa lähtökohdan kautta, melkein sama kuin kysyisi voiko nöyrä ihminen pohti filosofisia kysymyksiä.

Onko herramoraalille tarvetta? Vai onko herramoraali pahaa? Millaista voisi olla hyvä herramoraali?

Herramoraali arvottaa teot asteikolla hyvä/huono ja on aivan oma järjestelmänsä (vrt. orjamoraali). Herramoraalillekin on tarvetta, sillä yhteiskunnassa on tärkeää tietää mikä on oikeín ja väärin, siihen perustuvat normit ja muut säädökset. Jollekkin toiselle kuitenkin se mikä on oikein ei välttämättä olke sitä, tai päinvastoin; riippuen yksilöstä.
Herramoraali rakentaa hyvät ja pahat asiat aivan omaa järjestykseensä, mutta ei ole pahaa vaikkakin mustavalkoista. Kuka on määrittämään mikä on pahaa? Onko pahaa lapsen hylkääminen jos ei tiedetä lähtökohtia? Miksi yhteiskunta niin kovin helposti tuomitsee teot vääriksi ja pahoiksi. Elämä ei itsessään ole niin mustavalkoista.
Hyvää herramoraalia on sellainen missä on asiat jaettu kyllä hyviin ja pahóihin, tuomittaviin, mutta mikä ei ole niin mustavalkoista.

Millaisia rangaistuskäytäntöjä olemme taipuvaisia käyttämään, jos ajattelemme, että ns. moraaliton käytös on häiriynyttä käytöstä?

Jos ajattelemme, että moraaliton käytös on häiriytynyttä käytöstä on käytössä kaikki mahdolliset rangaistuskäytännöt, sillä morraliton käytös ei pyri hyviin ja näin ollen se ei tue ihmisen hyvinvointia. Lain puitteissa meidän täytyy kuitenkin muistaa yhteisömme normit eikä ottaa oikeutta omiin käsiimme. Oikeudenkäynnit ovat näin ollen mahtavia tähän tarkoitukseen, sillä yksittäisen ihmisen päätös siitä mikä on moraalitonta ja mikä ei , ei välttämättä kata yhteiskunnan vallitsevaa mielipidettä asiasta.